Vastasyntyneiden tai isompienkaan lasten itkua ei ole katsottu Suomessa aina ymmärtäväisesti. Lasten piti olla tottelevaisia, lojaaleja ja rehellisiä – ja vähät välittää omista tarpeistaan. Näin heitä kasvatettiin Suomessa 1900-luvun alkupuoliskolla. Viesti kerrotaan Ville Suhosen dokumentissa Sodan ja rauhan lapset, jossa tarkastellaan myös meillä vallalla ollutta kansallismielistä kasvatusta. Kaikki tähtäsi sotilaalliseen valmiuteen, kun aika koittaa, ja kyllähän se ensimmäisen maailmansodan jälkeen koittikin. Aatteen nimissä lasten omat tarpeet ja tunteet tukahdutettiin, eikä itkuun purskahtaminen ollut sallittua. Lue lisää...