Suurella messulla viime kesänä hyväksytty rajalaki on jälleen täällä. Valtioneuvoston yleisistunnon päätettävänä on nimittäin torstaina jatko rajalaille.

Virallisemmin kyse on hallituksen esityksestä laiksi väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi. Lakia vastustavat tahot, muun muassa vasemmistoliittolaiset, vihreät, osa demareista ja monet oikeusoppineet, kutsuvat lakia käännytyslaiksi.

Rajalaki tuli voimaan 22. heinäkuuta 2024 ja on voimassa vuoden. Nyt laki uusitaan. Lailla voidaan keskeyttää väliaikaisesti turvapaikanhaku Suomen rajalla ja käännyttää tulijoita ilman valitusoikeutta.

Hallituksen esityksen ajankohta on mielenkiintoinen, reilut kaksi viikkoa ennen kunta- ja aluevaaleja. Hallituspuolueiden edustajat eivät julkisesti tietenkään myönnä, että kyseessä on vaalitemppu.

Joka tapauksessa hallitus puhuisi vaalien alla paljon mieluummin turvallisuusasioista kuin sosiaali- ja terveysalan leikkauksista. Maan sisäisestä turvallisuudesta puhuminen ja siitä huolehtiminen terästää normaalisti oikeistohallituksen kannatusta.

Oikeuskansleri Tuomas Pöysti heitti maaliskuussa kapuloita hallituksen rattaisiin ja lausui, ettei hallituksen esitysluonnoksen perusteella rajalain jatkamiselle ole tarpeeksi perusteluja.

– Hallituksen esityksen luonnoksen perustelut siitä, miksi lain voimassaoloa olisi ylipäätään jatkettava ja miksi lain voimassaolo jatkuisi vuoden 2026 loppuun, olivat vielä riittämättömät. Tämä koskee myös välineellistettyä maahantuloa koskevaa tilannekuvaa ja uhka-arviota, oikeuskansleri Pöysti kirjoitti tuolloin lausunnossaan.

Niinpä hallitus onkin jatkanut lain valmistelua. Perusteluja on lisätty ja eduskunta saa esityksen päivitetyllä tilannekuvalla ja uhka-arviolla.

Tietämättä tässä vaiheessa hallituksen uhka-arviota, voi joka tapauksessa todeta, että Venäjän hybridioperaatioiden uhkaan, joihin myös turvapaikanhakijoiden ohjaaminen itärajalle kuuluu, ei ole tullut helpotusta, vaan päinvastoin.

Venäjän sota Ukrainaa ja länttä vastaan jatkuu, eikä ole edes selvää, haluaako Moskova oikeasti rauhaa.

Laki on jälleen säädettävä niin sanottuna poikkeuslakina. Poikkeuslailla voidaan tehdä perustuslakiin rajattuja poikkeuksia pakottavista syistä.

Lain hyväksyminen edellyttää sen julistamista kiireelliseksi eduskunnan viiden kuudesosan enemmistöllä, jonka jälkeen laki hyväksytään kahden kolmasosan enemmistöllä.

Koska näin on, hallitus tarvitsee jälleen tuekseen suurimman osan pääoppositiopuolue SDP:n kansanedustajista.

Viime kesänä kuusi demariedustajaa äänesti rajalakia vastaan, vaikka puolueen puheenjohtaja Antti Lindtman ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen patistivat rivejä suoriksi.

Kiireelliseksi äänestäminen oli äärimmäisen tiukka ja sitä se tulee olemaan tälläkin kertaa.

Ainakaan toistaiseksi mikään ei viittaa siihen, että ratkaisevassa asemassa olevasta SDP:n eduskuntaryhmästä olisi lipeämässä enemmän edustajia vastustamaan rajalakia.

Demareissa tiedetään, että jotta puolue nousisi seuraavissa eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi, sen pitää perinteisten vahvuuksiensa lisäksi olla uskottava turvallisuusasioissa ja tolkullinen talousasioissa.

Rajalain puolesta äänestäminen tuo tässä turvallisuustilanteessa uskottavuutta turvallisuuspolitiikassa ja Suomen kansallisen edun turvaajana.

Perusteet rajalain jatkamiselle eivät ole muuttuneet.

Tärkeää on yhä pitää kirkkaana mielessä, miksi rajalakia ollaan jatkamassa. Se tehdään vain ja ainoastaan Venäjän toimien takia ja niiden estämiseksi – ja se otettaisiin käyttöön vain järjestetyn maahanmuuton eskaloituessa.