Dokumenttiohjaaja Elina Hyvärinen on tehnyt elokuvan lapsuuden kotikunnastaan Parikkalasta Etelä-Karjalassa.
Alkuperäinen suunnitelma muuttui, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja itäraja suljettiin.
Ennen sotaa Parikkalasta oli tiiviit yhteydet Venäjälle.
Hyvärisen mukaan parikkalalaisia ei juuri pelota Venäjän uhka rajanaapurina.
”Elämä on suuntautunut itään.”
Näin kuvailee dokumenttiohjaaja Elina Hyvärinen Etelä-Karjalassa sijaitsevan Parikkalan ihmisten ikivanhaa yhteyttä Venäjän puolelle.
Hyvärinen, 48, on lähtöisin Parikkalasta, ja nyt hän on ohjannut lapsuuden kotipaikkakuntaan sijoittuvan dokumentin Rajalla. Se saa ensi-iltansa elokuvateattereissa huomenna perjantaina.
Kun Hyvärinen käynnisteli dokumenttinsa tekoa, kaavailtiin itään päin aivan uudenlaista valtaväylää. Parikkalan piskuista rajanylityspaikkaa puuhattiin Nuijamaan malliin kansainväliseksi.
Haave lensi romukoppaan, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Ohjaajan suunnitelmat menivät uusiksi. Niin kuin monen parikkalalaisen elämäkin.
”Kun raja oli auki, Parikkalasta ajoi Pietariin muutamassa tunnissa.
Se oli murroskohta, määrittelee Hyvärinen puhelimessa.
”Jos raja olisi auennut, tietty aikakausi olisi loppunut, ja toisenlainen liikkumisen ja yhteistyön aikakausi alkanut. Se oli kyllä tähtäimessä, mutta sitten muutos olikin täysin päinvastainen”, ohjaaja sanoo.
Toiveikkaimmissa näkymissä kansainvälinen rajanylityspaikka olisi tuonut Parikkalaan vilinää, joka kenties pelastaisi pikkupaikkaa kuihtumiselta.
Parikkalassa asuu nelisen tuhatta ihmistä. Monen itärajan kunnan tavoin sen väki vähenee ja harmaantuu.
Ohjaajan sanoin: ”Parikkala kipuilee olemassaolonsa kanssa.”
Kun raja oli auki, ajeli Parikkalasta Pietariin autolla muutamassa tunnissa.
Venäläinen miljoonakaupunki sijaitsee lähempänä kuin Helsinki. Matkaa siivittää Karjalan kannasta halkova valtatie, joka korjattiin melko hiljattain.
Laatokan rannalle kertyy Parikkalasta linnuntietä vain kolmisenkymmentä kilometriä. Hyvärinen ylistää valtavan järven luontoa ja maisemia.
Siinä syitä, miksi moni parikkalalainen on piristänyt elämäänsä idässä.
Rajalla-dokumentissa naisporukka muistelee kaiholla, kuinka hauskaa ennen oli reissata Svetogorskiin eli ”Svetoon” ja istahtaa siellä manikyyriin ja pedikyyriin hemmoteltavaksi.
Välit venäläisiin olivat lämpimät. Elokuvan kaverukset kertovat, kuinka ravintolassa suomalaiset turistit tempaistiin mukaan paikallisiin syntymäpäiväkemuihin, jotka yleensä olivat rempseänsorttiset.
Kaikella tällä on vuosisatojen perinteet, Hyvärinen kertoo. Aikoinaan parikkalalaisten tärkeimmät kauppapaikat ja koulutusmahdollisuudet sijaitsivat idässä – tuonaikaisten kotimaanrajojen sisällä.
”Isovanhempieni lähin kauppapaikka oli Sortavala. Siellä oli sairaalakin”, Hyvärinen sanoo.
”Elinkeinon harjoittaminen suuntautui noille alueilla, ei minnekään Helsinkiin.”
Parikkalasta parempaa elämää lähdettiin etsimään siis idästä eikä suinkaan lännestä. Suosittua oli hakeutua Pietariin piiaksi tai nuohoojaksi. Idästä haettiin rakkauttakin.
Rajalla-dokumentissa parikkalalainen ravintolayrittäjä Matti Laukkanen käytti pisarasuojaa. Elokuvaa kuvattiin vuosina 2021–2023.
Ohjaaja huomauttaa, että toki Parikkalassa elää niitäkin, joita Venäjä ei ole koskaan kiinnostanut pätkääkään. Monessa suvussa raja jomottaa ylisukupolvisena tuskana. Talvisodan jälkeen Parikkala menetti noin kolmanneksen alueestaan Neuvostoliitolle.
Hyvärisen äidin isä kuuluu Karjalan siirtolaisiin. Hän joutui jättämään kotitilansa, muutti uuden rajan länsipuolelle ja rakensi talon. Siinä Hyvärisen vanhemmat yhä asuvat.
Dokumenttiohjaaja Elina Hyvärinen pestautui töihin paikallislehteen, koska häntä kiinnosti elämä Venäjän rajalla.
Ihan tavallista ei liene, että elokuvaohjaajaksi korkeakoulusta valmistunut pestautuu kesätoimittajaksi pikkukunnan paikallislehteen.
Niin Elina Hyvärinen kuitenkin teki monena viime vuosien kesänä.
Parikkalan-Rautjärven Sanomissa työskentelemällä hän löysi dokumenttiinsa yhden päähenkilöistä – kollegan toimituksesta. Pesti tarjosi myös mahdollisuuden haistella laajalti paikallisten tunnelmia.
No, miten on. Pelottaako idän uusi uhka parikkalalaisia?
Hyvin vähän, ohjaaja kiteyttää. Hän kertoo tarinan:
Kun Venäjä aloitti hyökkäyssotansa, Parikkalaan virtasi ulkomaisia toimittajia. Silloinen kunnanjohtaja antoi haastattelua saksalaiselle tv-ryhmälle. Toimittaja tivasi kameran edessä: Eikö parikkalalaisia pelota? Mutta myönteistä vastausta ei vain herunut.
Kamerat sammuivat, haastattelija jatkoi painostusta: Nyt voit kertoa pelottaako parikkalaisia.
”Toimittaja oli tosi pettynyt, kun kunnanjohtaja yhä vastasi, että ei pelota.”
Elina Hyvärisen ohjaama Rajalla-dokumentti saa ensi-iltansa elokuvateattereissa pe 14.3.