Oppimisen ja koulunkäynnin tuen uudistus esi- ja perusopetuksessa on istuvalta hallitukselta merkittävä koulutuspoliittinen panostus. Uudistus astuu voimaan näillä näkymin jo ensi syksynä. Olikin huolestuttavaa lukea OAJ:n jokin aikaa sitten julkaisema rehtorikysely, jossa todettiin, että oppimisen tuen uudistus sakkaa kunnissa.
Hallitus ilmoitti rahoittavansa perusopetuksen tuntimäärän kasvattamista kolmella vuosiviikkotunnilla. Samaan aikaan kuitenkin monessa kunnassa oman varjonsa uudistuksen päälle tuovat mittavat säästötoimet. Pelkona onkin, että samalla kun esimerkiksi lisätään vuosiviikkotunteja, toisaalla näistä vastavuoroisesti leikataan. Silloin kyse olisi lähinnä hölmöläisen peitosta, ja näkisimmekin uudistuksen, jossa ajatus taas kerran on ehkä hyvä, mutta toteutus onkin sitten jotain muuta.
Myöskään pelkkä lakimuutos tai kunnille suunnattu lisärahoitus ei vielä riitä vahvistamaan oppimisen tukea, vaan meidän kuntapäättäjien pitää kohdentaa rahoitus kouluille. Ilman lisäeuroja rehtorit eivät voi palkata lisää opettajia, perustaa uusia pienryhmiä eivätkä lisätä jakotunteja ja tukiopetusta.
Nyt onkin viimeistään aika varmistaa, että omassa kunnassa uudistus sujuu eikä sakkaa. Erityislapsen vanhempana tämä asia on minulle erityisen tärkeä, mutta toivon että se on tärkeä yhtä lailla kaikille nykyisille ja tuleville kuntapäättäjille yli puoluerajojen ja elämäntilanteesta huolimatta. Meidän tulee huolehtia rahoituksen riittävyydestä ja oikeasta kohdentamisesta ajoissa. Uudistus tulee saada toimeenpantua parhaalla mahdollisella tavalla. Emme voi herätä asiaan vasta sitten, kun asia on jo räjähtänyt kouluissa käsiin. Prioriteetti numero yksi tulee aina, ja niin tässäkin asiassa, olla oppilaan etu.
Kirjoittaja on Lahden kaupunginhallituksen jäsen sekä kunta- ja aluevaaliehdokas (sd.).